Syväoivalluksia Huipulta

Presidentinvaalit kirvoittivat minut pohtimaan niitä perusteita, joiden varaan äänestystulos Suomessa rakentuu. Miksi Kokoomus on niin kovassa huudossa? Miksi Perussuomalaiset ovat nousseet? Mistä Vihreässä liikkeessä on kysymys? Entä Vasemmisto ja Keskusta?

Tulin siihen tulokseen, että suomalaiset elävät ja käyttäytyvät vielä tällä vuosituhannella pitkälti vielä sotaa käyvän maan toimintaperiaatteilla. Moni suomalainen tietämättään kumartaa “soturikultille”. Soturikulttiin kuuluu Suomen Suojelustyö. Tämä “missio” on muuttanut muotoaan vuosikymmenten kuluessa, mutta ydin on pysynyt samana. Mitkä ovat sotaa käyvän maan kansalaisten prioriteetit?

1. Pidetään huolta siitä, että toiminta keskittyy sotaponnisteluihin – jokaisella kansalaisella on oma roolinsa tässä – jokainen on työllistetty niin rintamalla kuin kotirintamallakin.

2. Keskitytään torjumaan ulkopuolista uhkaa kaikin keinoin ja pidetään huolta siitä, että kaikki toimivat “oikein”

3. Homous ei sovi missään nimessä aseveljeyteen, keskittyminen taisteluun on tärkeintä.

4. Koska taistelemisessa on kyse elämästä ja kuolemasta, kaikki muu on vähäpätöisempää – mm. tunteiden tai ihmissuhteiden käsitteleminen.

5. Uhrautuvaisuus ja asioihin keskittyminen mahdollistaa voitot taisteluissa

6. Kotien huollon (kuten armeijankin) tulee tulla toimeen mahdollisimman tuottavasti ja tehokkaasti

7. Sodanjohdon, aseveljien sekä kotirintaman välillä on sanaton luottamus siitä, että ihmiset tekevät mitä auktoriteetti velvoittaa

8. Puolustusvoitto sodassa oli kaikkien yhteinen haave

 Kun ensimmäinen “suuri isänmaallinen Missio” saatiin kohtalaisen onnistuneeseen päätökseen, oli aika jälleenrakentaa kodit ja teollisuus. Uuden sodan pelko sekä kuoleman ja taisteluiden aiheuttamat traumat jäivät kuitenkin kytemään ihmisten mieliin. Suomalainen yhteiskunta osoitti joka tapauksessa samaa luottamusta johtoonsa, mitä se oli oppinut osoittamaan sodan aikanakin. Suomesta kasvoi hyvin tasa-arvoinen kansakunta. Maa asutettiin kauttaaltaan, mikä oli osa turvallisuus- ja jälleenrakennuspolitiikkaa. Maaseudun asukkien asioita ajoi Maalaisliitto eli nykyinen Keskusta.

Kansakunnan missio kuitenkin muuttui vahvasti olemassaolon suojelusta hyvinvoinnin ja ulkomaankaupan rakentamiseksi. 50-80 lukujen “suuri kansainvälinen Missio” oli Kotimainen Työ. Neuvostoliiton kanssa tehty sovitustyö muuttui tuottoisaksi kaupankäynniksi. 70-luvulla ensimmäiset pioneerit (mm. Kone Oy) alkoivat synnyttää kansainvälisiä korporaatioita Suomeen. Niin kauppa ja vuorovaikutus Länteen alkoi syventyä. Ihmiset haaveilivat punaisesta tuvasta, uudesta Volvosta ja vakaasta elämästä. Tämä oli sekä demareiden, vasemmistoliittolaisten ja kommunistien unelma-aikaa.

90-luvun mullistukset tekivät Suomesta eurooppalaisen maailmankansalaisen, sekä synnyttivät Nokia-ilmiön. Kansainvälisyydestä, yrittäjyydestä ja kansallisesta kilpailukyvystä huolehtimisesta tulikin uusi “suuri isänmaallinen Missio”. Ihmiset alkoivat haaveilla rikastumisesta. Rikastumisesta globaalissa mittakaavassa. Hollywoodin levittämästä sanomasta tuli monelle todellinen elämän ohjenuora. Kokoomus - tuo yrittäjien ja pääoman puolue - alkoi voida vahvasti.

EU:n kritiikki on alunperinkin hallituksesta sivuraiteilla olleiden puoluiden temmellyskenttä. Keskusta ja vasemmistoliitto ovat olleet mukana masinoimassa useita EU-vastaisia mielenilmauksia. Kun EU on joutunut todellisiin ongelmiin viime vuosina, Perussuomalaiset pystyivät uutena voimana nousemaan kritiikin aallonharjalle. Omissa vaikeuksissaan rypenyt valtapuolue Keskusta ei tähän kyennyt. Perussuomalaisten ytimessä on kansainvälisyyskriittisyys ja he nostavat esiin suomalaisuuden syviä arvoja sota-ajoilta. Kuten aiemmin jo totesin, nämä soturimyytit ovat olleet läsnä meissä kaikissa suomalaisissa. Siksi vastakaikua on löytynyt - ja helposti.

Vihreiden lähtökohdat ovat 80-lukulaisessa luonnonsuojelussa ja ydinvoiman vastustamisessa. Iso osa tästä liikehdinnästä on ns. älyllistä city-vihreyttä. Maaseutu tyhjeni voimakkaasti 70- ja 80-luvuilla, tilakoot kasvoivat, tuotanto tehostui ja maaseudun kunnat alkoivat muuttua nykyisiksi mökkiläiskunniksi. Suomeen perustettiin ensimmäiset ydinvoimalat samoihin aikoihin. Globaalit kysymykset saastumisesta, luonnontuhoutumisesta ja ydinvoiman vahingollisuudesta levisivät Suomeen. Seuraava on mielestäni Vihreiden ydinongelma. Kun muut puolueet pystyivät osoittamaan KONKREETTISESTI maamme rajojen sisäpuolella, miksi teollisuus, työntekijä, yrittäjä, tai maanviljelijä voi huonosti, Vihreät eivät ole siinä onnistuneet. Ydinvoiman tuhoisuudesta ei ole kotimaisia esimerkkejä, se ei kosketa jokapäiväistä elämäämme. Saastuminen on ollut vähäistä. Suomi on kuitenkin haja-asutettu maa ja luontoa riittää, toisin kuin useimmat muut maat maailmassa. Suomalainen teollisuus on ollut kohtuullisen vastuullista. Suomalaiset ovat olleet onnellisempia TYÖSTÄÄN kuin sen HAITTAVAIKUTUKSISTA.

Mutta nykypäivän hyvinvoiva Suomi on erilainen. Meillä on varaa kysyä luonnon ja luonnollisuuden perään. Meillä on varaa kysyä työn ja teollisuuden haittavaikutuksista. Meillä on varaa kysyä miten kansainvälistä yhteistyötä kannattaa parhaiten tehdä. Tänä päivänä on oikeasti ajankohtaista kysyä: Mikä on tarpeeksi? Milloin olemme tarpeeksi kilpailukykyisiä? Milloin olemme tarpeeksi vauraita? Milloin meillä on tarpeeksi yrittäjiä? Milloin olemme valmiita AUTTAMAAN muita kansoja sen sijaan, että AJAISIMME omia kilpailukykytavoitteitamme? Onko Suomesta tarkoitus tehdä Piilaakson sivutoimipiste? Milloin Suomi ja me suomalaiset olemme SAANEET tarpeeksi, jotta olisimme valmiita ANTAMAAN?

Minusta nämä kysymykset ovat Presidentinvaalien arvovalintojen taustalla. Itse kukin voi miettiä, onko Sodassa muita vastaan ja omia etuja ajaakseen? Jos tilanne on näin, kannattanee miettiä myös milloin Sota on jo saavuttanut tavoitteensa.

 Sen jälkeen voi alkaa Rauhanrakentajaksi.