Syväoivalluksia Huipulta

Nykyään moni haaveilee luonnonmukaisemmasta elämästä. Yksinkertaisuudesta ja paosta länsimaisesta hapatuksesta. Mutta miksi "organic" on niin kaukana länsimaisesta kaupungistuneesta todellisuudesta?

Yksi selitys on britit.

Uudessa Maailmassa jo hetken asuneena - ja vielä uudemmassa juuri pyörähtäneenä (molemmat entisiä brittien siirtokuntia) - sitä etsii selityksiä erilaisille ilmiöille. Lueskelin tuossa netistä juttuja brittien menestystarinasta. Kuten alla olevasta kartasta näkee, britit aikoinaan omistivat suuren osan tunnettua maailmaa - sitä kautta vaikuttaen suunnattomasti kulttuureihin ja ihmisiin. USAn pakolla viemä globaali monokulttuuri (mikä ironisesti usein kulkee pääotsikon "Vapaus" alla) on suoraa jatketta tälle perinnölle.

Britit olivat teollisen vallankumouksen eturintamassa. Syynä olivat valtavat rikkaudet, joita he olivat saaneet harjoittamalla valtion lisensoimaa piratismia, huumekauppaa ja suoraa siirtomaiden valtaamista (kts. viite alla). Kauppasuhteet - eli riisto - pyrittiin monopolisoimaan ja samalla lahjottiin paikallishallinto (lue diktatuuri) mukaan bisneksiin.

Ei tarvitse olla rakettitieteilijä huomatakseen selkeitä yhtäläisyyksiä nykyisten maailmanmahtien strategioiden ja kolonialististen käytäntöjen välillä.

Mutta hei! Ennen kuin aletaan polttamaan noitia roviolla, on muistettava että nyt puhutaan voittajista. Monet muut suuret kansakunnat ovat kunnostautuneet ahneuden ja ryöstön alalla - mm. hollantilaiset, espanjalaiset, italialaiset ja portugalilaiset. Saksalaiset tulivat asiassa hieman jäljessä toisella maailmansodallaan.

Jopa nämä luonnonläheisinä paratiisisaarten ja preerioiden ystävinä pidetyt alkuperäiskansat kävivät rituaalisia sotia keskenään, joskus jopa ilman muuta varsinaista resurssitarvetta kuin edistää omaa henkilökohtaista mainettaan loistavina sotureina tai viisaina päällikköinä.

Kaikesta huolimatta jotenkin älyttömän surullista nähdä alkuperäiskansojen, kuten Maorien, sortuvan kulutusyhteiskunnan pahimpiin ansoihin valloittajia herkemmin - eli ylipainoon ja alkoholismiin. Luonnon monipuolisuus on vähentynyt, luonnolla elämisestä on tullut yhä vaikeampaa ja länsimaisen kulutusyhteiskunnan helmet ja värjätyt lasinpalat houkuttelevat vannoutunuttakin heimoveljeä. Kulutus on paratiisin portti etenkin nuorelle kyläläiselle - joka on vahingossa nähnyt muutakin todellisuutta kuin varjoja luolanseinässä.

Surullista on nähdä luonnon ja erilaisten yhteisöjen köyhtyminen globaalien monokulttuuria edustavien kauppaketjujen monistumisen kustannuksella. Surullista on nähdä saasteet ja elintasosairaudet. Surullista on nähdä sokeudessaan ja vaihtoehdottomuudessaan kulutuksen ja länsimaisen elämänmuodon takia itsensä ja perheensä tukahduttavien oravanpyörässä raatavien ihmisten ilmeet ja kokea uupumus. Surullista on nähdä ihmisten epäaitous, arroganssi ja tiedostamattomuus. 

En tiedä olivatko noihin suruihini syynä britit. Ehkä surun syyt on koodattu ihmisen dna:han.

Onneksi on evoluutio. Thank you, Darwin.

"After the defeat of France in the Revolutionary and Napoleonic Wars (1792–1815), the United Kingdom emerged as the principal naval and economic power of the 19th century (with London the largest city in the world from about 1830 to 1930)^[72] and remained a foremost power into the mid-20th century.^[73] Unchallenged at sea, Britain adopted the role of global policeman, a state of affairs later known as the Pax Britannica.^[74] It was also a period of rapid economic, colonial, and industrial growth. Britain was described as the "workshop of the world",^[75] and the British Empire grew to include India, large parts of Africa, and many other territories across the world. Alongside the formal control it exerted over its own colonies, Britain's dominant position in world trade meant that it effectively controlled the economies of many countries, such as China, Argentina and Siam." Wikipedia 

"The British Empire had a solid genesis in government-licensed piracy. The Spanish in the 16th century beat the British to the plunder of the major civilizations of the New World, leaving the British no recourse but to rob the Spanish. Still, even at that point the British displayed some hidden advantages. The English government was not centralized enough to simply expropriate the funds from its citizens to do its own empire building. By preference, it privatized British activity abroad, both commercial and military. As time went on, England outgrew piracy and turned to the licensing of the great trading companies. The greatest of these, the East India Company, was running India by the end of the 18th century. Strangely, the Honorable Company got India as a booby prize; the Dutch East India Company got the originally far more profitable East Indies. Even so, all that the Company's charter conveyed was a monopoly right to British business with India, provided the Company could do any. They wound up governing the place only because the Mughal empire unraveled in the 18th century; if the Company was going to enjoy any security, the Company would have to provide its own government.

In addition to piracy, there were drugs and slavery. Ferguson gives us a judicious helping of statistics about the “sweet tooth” economy of the 18th century Atlantic. Britain's possessions produced sugar. They also produced coffee, tea, and tobacco. All these things are mildly addictive stimulants. The market for them was bottomless, and the labor for them was largely unfree. Readers may be surprised to learn quite how lethal this labor system was. It is well-known that one out of seven of the prisoners on slave ships died in passage, but the death rate for the crews was even higher. The islands of the Caribbean were immensely profitable; the exports from Jamaica alone were worth more to England than the whole of the exports of America at the time of the Revolution. That was one of the reasons the British decided to let the colonies go. However, the populations of these tropical colonies, slave and free, did not reproduce themselves. Most immigrants from the British isles died soon after arriving, and it was to the Caribbean that most of them went in the 17th century.

Nonetheless, even at its most amoral, the “First British Empire” of pre-Victorian times was a “liberal” empire, if not quite an empire of liberty. It was very keen on the rule of law, particularly law as it related to property rights. American colonial complaints against London really came down to the argument that one's property is not really secure without some say in how much it is taxed. The empire was also tolerant, sometimes shockingly so. The government in London and the trading companies had no interest in spreading Christianity; they also no objection to customs like widow-burning, provided the subjects of the empire kept it to themselves. Imperial libertarianism sometimes extended to disinterest in famines in the areas the empire controlled. On the positive side, the people who administered the empire were sympathetically curious about the cultures where they worked. They adapted to them, cultivating their arts and literature. As a rule, the British co-opted local elites: there was no color bar to social interaction, or even marriage." (Empire:The Rise and Demise of the British World Order and the Lessons for Global Power By Niall Ferguson, Basic Books, 2002)