Elettäisiinkö nälänhätädieetillä vai metsän antimilla?

Lukaisin tänään aamukahvin ohessa "When Cows Changes Our Genes" -artikkelin Evolution -lehdestä. Tarina kertoi maanviljelyksen ja karjanhoidon alkamisesta noin 10 000 vuotta sitten. Ihminen otti alkulehmän (auroch) omakseen nälänhädän uhatessa. Samoin oli tilanne muutaman viljelykasvin kanssa. Nämä elintavat levisivät kuitenkin hyvin nopeasti, erityisesti Euroopan suunnassa.
Mutta maanviljelys ja karjankasvatus ei tullut pelkkänä siunauksena. Erilaiset uudet sairaudet levisivät, ja moni menetti hengensä kituuttaessaan uudella vähäravinteisemmalla ruokavaliolla. Aikaisempi metsästäjä-keräilijä -elinkeino sai väistyä statukseen, paikkaan, omistukseen ja perimisoikeuteen perustuvan kulttuurin tieltä. Laaja eläin-ja kasviruokavalio väistyi suhteellisen yksipuolisen ruokavalion vallatessa yhteisöjä. Esimerkiksi osa ihmisistä ei pystynyt sulattamaan alkulehmän maitoa ja joutui siirtymään autuaammille metsästysmaille.
Tämä nälänhätä loi ihmiskunnalle tuhansia vuosia jatkuneen vaihtoehdottomuuden ruokavalion, jota on pyritty monipuolistamaan etupäässä näitä yksipuolisia raaka-aineita jalostamalla mitä eriskummallisemmiksi herkuiksi(?). USA on jotenkin räikeä esimerkki tästä jalostamisen jäävuoren huipusta. On ollut mielenkiintoista kokea kauppoja, joiden kauppatavara on pääosin viljajalosteita, enemmän tai vähemmän sokerikuorrutettuina.
On toki muistettava, että maailmassa on näihinkin päiviin säilynyt metsästäjä-keräilijä kulttuureita, ja osa maailman pienviljelijöistä on iät ajat elänyt osaksi myös metsän antimilla. Pointti on kuitenkin se, että meillä on oikeasti vaihtoehtoja tänä päivänä. Ei ole pakko syödä aamupuuroa, kanaa tai nautaa, juustoa ja jäävuorisalaattia. Ei ole pakko pysytellä "nälänhätädieetillä". Maailma on täynnä monipuolisesti ravitsevia ja herkullisia ruokaraaka-aineita, jotka vain odottavat poimijaansa.
|
3 kommenttia
|


