Syväoivalluksia Huipulta

 I believe we as humans have no problem of being "brothers". I think we have a big problem of controlling the population. The passanger capacity of the Spaceship Gaia is not 7 billion. The problems of controlling the "passanger capacity" is also very related to so called "procrastination"-challenge. http://en.wikipedia.org/wiki/Procrastination

It is also called in systemic sciences the as "the single loop learning"-paradigm. In finance, it is called quartal-thinking. It may also be described as hedonistic approach to living. In short, it means that we think and do things short-sighted, because we want to maximize our own and our family benefits in a short term. That is also why we are after quick results in our work. For instance, we tend to prioritize non-important emails over our more important long term tasks.

Most of us are totally unable to think on a higher levels of consciousness and awareness, such as community level or global scale. We are not equipped to think what is happening to the nature. And even family level is many times too much for us.

We admire persons who sacrifice their short-term benefits over long-term goals, that may stretch and span even over lifetimes. But does it have to become a trade-off in loving people around us and in our daily encounters?

Of course it doesn't.

Getting the work done by-passes the empathy of how our friends, family and co-workers FEEL. And that is a BIG problem. We are not equipped to make them FEEL better, we are just equipped to just finish our daily work.

And not to just theorize on this subject: I can sure admit being quilty as charged.

I think especially in Finland, there is this "engineering or logical paradigm" of thought as the mainstream. It really woke me up yesterday, when I was listening lectures about Finnish Education System. Why we are so good? We have teachers who act as engineers in their profession. I feel a little bit sorry for us Finns. We are so capable of dealing logical issues around management, engineering, design and teaching, but we are so totally inadept to deal FEELINGS.

Is it because what feelings tell us? They actually tell us that we have forgot (in many cases) the big picture of the universe or our lives. We are crying, because we deeply and intuitively understand the procrastination challenge of the humanity and the destructive forces of our planet and our lives. And the reason why we don't encounter these feelings is that we WANT TO FORGET the challenges of our lives and our planet. We just want to play our tiny little games of imaginary virtual progression.

We want to protect ourselves and our close ones from the harsh and deadly reality of global community and nature. We want to MAKE SURE nothing ever touches us in a bad way. We want to build UTOPIA: whether within our own family, our own enterprise, our own community. And coming back to the real problem: we are UNABLE to do that in joyful and happy minded and manner, because the Spaceship Gaia is overcrowded. We can see that fact everywhere in our daily lives.

When we acknowledge the fact that EVERYBODY is trying to get the BUSINESS CLASS OR VIP SEATING in the Spaceship Gaia - and protecting their own seats, mostly with fierce measures, we understand that our most SACRED VALUE of HUMAN LIFE is at stake.

So far, the history of humanity has been mostly about CONQUERING AND MULTIPLYING. I think it is the first time in the history of humanity, that we could exert population control and share resources more evenly throughout the globe.

First time. Of course every nation has had their opportunities to exert population control and share resources evenly, but many have failed to do so. It is the FEAR of CONQUIRING and COMPETITION that still thrives in most nations. How to overcome these fears?

Then what are the needed steps EVERYBODY MUST TAKE?

1. We have to start learn the secrets of empathy and focus on self-development as feeling and caring person.
2. We have to start understanding and develop our relationships towards our family and friends. We have to start study and exert the art of LOVE.
3. We have to take part in our communities, advocate moral values, such as equality, honesty and freedom. We have to study our communities, how and why they work as they do.
4. We have to promote and select LEADERS for our communities that build trust, harmony and are LIVING REPRESENTATIVES of those less protective and less conquiring-focused values.
5. We have to study nature within our bodies, our mind and in our environment. We have to start co-exist and co-create with the nature in a sustainable manner. Body is the temple, that must be taken care of. Also the nature: forest, trees, grassland, rivers, lakes, oceans are the temples that must be understood and studied. Especially the nature that is put directly into our control, but also the public nature.
6. We have to DEVELOP INNOVATIONS, that don't harm OUR nature or the SURROUNDING nature. We have to develop innovations that don't harm our LOVE and RELATIONSHIPS, that don't harm our values of OPENNESS, HONESTY, EQUALITY.

As a conclusion: I think the MOST IMPORTANT THINK is that we develop innovations, that don't mess our MINDS and make us EVACUATE from the reality.

Presidentinvaalit kirvoittivat minut pohtimaan niitä perusteita, joiden varaan äänestystulos Suomessa rakentuu. Miksi Kokoomus on niin kovassa huudossa? Miksi Perussuomalaiset ovat nousseet? Mistä Vihreässä liikkeessä on kysymys? Entä Vasemmisto ja Keskusta?

Tulin siihen tulokseen, että suomalaiset elävät ja käyttäytyvät vielä tällä vuosituhannella pitkälti vielä sotaa käyvän maan toimintaperiaatteilla. Moni suomalainen tietämättään kumartaa “soturikultille”. Soturikulttiin kuuluu Suomen Suojelustyö. Tämä “missio” on muuttanut muotoaan vuosikymmenten kuluessa, mutta ydin on pysynyt samana. Mitkä ovat sotaa käyvän maan kansalaisten prioriteetit?

1. Pidetään huolta siitä, että toiminta keskittyy sotaponnisteluihin – jokaisella kansalaisella on oma roolinsa tässä – jokainen on työllistetty niin rintamalla kuin kotirintamallakin.

2. Keskitytään torjumaan ulkopuolista uhkaa kaikin keinoin ja pidetään huolta siitä, että kaikki toimivat “oikein”

3. Homous ei sovi missään nimessä aseveljeyteen, keskittyminen taisteluun on tärkeintä.

4. Koska taistelemisessa on kyse elämästä ja kuolemasta, kaikki muu on vähäpätöisempää – mm. tunteiden tai ihmissuhteiden käsitteleminen.

5. Uhrautuvaisuus ja asioihin keskittyminen mahdollistaa voitot taisteluissa

6. Kotien huollon (kuten armeijankin) tulee tulla toimeen mahdollisimman tuottavasti ja tehokkaasti

7. Sodanjohdon, aseveljien sekä kotirintaman välillä on sanaton luottamus siitä, että ihmiset tekevät mitä auktoriteetti velvoittaa

8. Puolustusvoitto sodassa oli kaikkien yhteinen haave

 Kun ensimmäinen “suuri isänmaallinen Missio” saatiin kohtalaisen onnistuneeseen päätökseen, oli aika jälleenrakentaa kodit ja teollisuus. Uuden sodan pelko sekä kuoleman ja taisteluiden aiheuttamat traumat jäivät kuitenkin kytemään ihmisten mieliin. Suomalainen yhteiskunta osoitti joka tapauksessa samaa luottamusta johtoonsa, mitä se oli oppinut osoittamaan sodan aikanakin. Suomesta kasvoi hyvin tasa-arvoinen kansakunta. Maa asutettiin kauttaaltaan, mikä oli osa turvallisuus- ja jälleenrakennuspolitiikkaa. Maaseudun asukkien asioita ajoi Maalaisliitto eli nykyinen Keskusta.

Kansakunnan missio kuitenkin muuttui vahvasti olemassaolon suojelusta hyvinvoinnin ja ulkomaankaupan rakentamiseksi. 50-80 lukujen “suuri kansainvälinen Missio” oli Kotimainen Työ. Neuvostoliiton kanssa tehty sovitustyö muuttui tuottoisaksi kaupankäynniksi. 70-luvulla ensimmäiset pioneerit (mm. Kone Oy) alkoivat synnyttää kansainvälisiä korporaatioita Suomeen. Niin kauppa ja vuorovaikutus Länteen alkoi syventyä. Ihmiset haaveilivat punaisesta tuvasta, uudesta Volvosta ja vakaasta elämästä. Tämä oli sekä demareiden, vasemmistoliittolaisten ja kommunistien unelma-aikaa.

90-luvun mullistukset tekivät Suomesta eurooppalaisen maailmankansalaisen, sekä synnyttivät Nokia-ilmiön. Kansainvälisyydestä, yrittäjyydestä ja kansallisesta kilpailukyvystä huolehtimisesta tulikin uusi “suuri isänmaallinen Missio”. Ihmiset alkoivat haaveilla rikastumisesta. Rikastumisesta globaalissa mittakaavassa. Hollywoodin levittämästä sanomasta tuli monelle todellinen elämän ohjenuora. Kokoomus - tuo yrittäjien ja pääoman puolue - alkoi voida vahvasti.

EU:n kritiikki on alunperinkin hallituksesta sivuraiteilla olleiden puoluiden temmellyskenttä. Keskusta ja vasemmistoliitto ovat olleet mukana masinoimassa useita EU-vastaisia mielenilmauksia. Kun EU on joutunut todellisiin ongelmiin viime vuosina, Perussuomalaiset pystyivät uutena voimana nousemaan kritiikin aallonharjalle. Omissa vaikeuksissaan rypenyt valtapuolue Keskusta ei tähän kyennyt. Perussuomalaisten ytimessä on kansainvälisyyskriittisyys ja he nostavat esiin suomalaisuuden syviä arvoja sota-ajoilta. Kuten aiemmin jo totesin, nämä soturimyytit ovat olleet läsnä meissä kaikissa suomalaisissa. Siksi vastakaikua on löytynyt - ja helposti.

Vihreiden lähtökohdat ovat 80-lukulaisessa luonnonsuojelussa ja ydinvoiman vastustamisessa. Iso osa tästä liikehdinnästä on ns. älyllistä city-vihreyttä. Maaseutu tyhjeni voimakkaasti 70- ja 80-luvuilla, tilakoot kasvoivat, tuotanto tehostui ja maaseudun kunnat alkoivat muuttua nykyisiksi mökkiläiskunniksi. Suomeen perustettiin ensimmäiset ydinvoimalat samoihin aikoihin. Globaalit kysymykset saastumisesta, luonnontuhoutumisesta ja ydinvoiman vahingollisuudesta levisivät Suomeen. Seuraava on mielestäni Vihreiden ydinongelma. Kun muut puolueet pystyivät osoittamaan KONKREETTISESTI maamme rajojen sisäpuolella, miksi teollisuus, työntekijä, yrittäjä, tai maanviljelijä voi huonosti, Vihreät eivät ole siinä onnistuneet. Ydinvoiman tuhoisuudesta ei ole kotimaisia esimerkkejä, se ei kosketa jokapäiväistä elämäämme. Saastuminen on ollut vähäistä. Suomi on kuitenkin haja-asutettu maa ja luontoa riittää, toisin kuin useimmat muut maat maailmassa. Suomalainen teollisuus on ollut kohtuullisen vastuullista. Suomalaiset ovat olleet onnellisempia TYÖSTÄÄN kuin sen HAITTAVAIKUTUKSISTA.

Mutta nykypäivän hyvinvoiva Suomi on erilainen. Meillä on varaa kysyä luonnon ja luonnollisuuden perään. Meillä on varaa kysyä työn ja teollisuuden haittavaikutuksista. Meillä on varaa kysyä miten kansainvälistä yhteistyötä kannattaa parhaiten tehdä. Tänä päivänä on oikeasti ajankohtaista kysyä: Mikä on tarpeeksi? Milloin olemme tarpeeksi kilpailukykyisiä? Milloin olemme tarpeeksi vauraita? Milloin meillä on tarpeeksi yrittäjiä? Milloin olemme valmiita AUTTAMAAN muita kansoja sen sijaan, että AJAISIMME omia kilpailukykytavoitteitamme? Onko Suomesta tarkoitus tehdä Piilaakson sivutoimipiste? Milloin Suomi ja me suomalaiset olemme SAANEET tarpeeksi, jotta olisimme valmiita ANTAMAAN?

Minusta nämä kysymykset ovat Presidentinvaalien arvovalintojen taustalla. Itse kukin voi miettiä, onko Sodassa muita vastaan ja omia etuja ajaakseen? Jos tilanne on näin, kannattanee miettiä myös milloin Sota on jo saavuttanut tavoitteensa.

 Sen jälkeen voi alkaa Rauhanrakentajaksi.

 Älä keksi otsikkoa ennen kuin olet kirjoittanut tarinan. Hyvää Uutta Vuotta vaan kaikille!

Naapurihuoneesta kuului naisen yskähdys. Losin lentokenttähotellissa tapahtuu.

On 1.1. ja minä olen yksin pimeässä, valonani tietokoneen näytön kirkkaus.

Ulkona on niin sakea saastepilvi, etten uskalla edes ajatella ulos menemistä ja siellä hengittämistä.

Vaimoni nukkuu vieressäni. Kerrankin näin päin. Olen onnellinen. En siksi.

Toivottavasti maailmanloppu ei tule 2012. Toivottavasti maailmanlopulla tarkoitetaan siirtymää materialistisesta maailmasta henkisempään suuntaan. Jep, myönnän. Olen vaaka. Vaa'oilla on taipumus tasapainottaa asioita. Vaikka sitten globaalissa mittakaavassa. Tällä hetkellä Los A. nukkuu ruususen unta. Samalla miljoona yksityisautoa ja lentokonetta tauotta jyskyttää maaperän ja ilman pölyhiukkasia ympäriinsä. Tämä on sekä maanpäällinen helvetti että taivas. Ihmiset, jotka asuvat Bel Airissä. En ole ikinä missään nähnyt sellaista rikkautta. Rahaa. Rahaa.

Mitä sinä haluat?

Kuuluisuutta?  Rahaa? Seksiä? Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

Joka helvetin valinnalla on merkitys. Ja vaikutus. Ja vaikutus. Ja vaikutus...

Piilaakso on paikka, jos SUUNNITELLAAN ne välineet, joilla on mahdollista JAELLA Los Angelesin TUOTTAMA paska.

Mieti sitä, rakas ystävä.

Kaikki on hyvin kun on Mikki Hiiri, Indiana Jones ja Terminaattori kotona.

Kaikki on hyvin, kun on Mäkki suussa ja kädessä ja Android housun taskussa.

Kaikki on hyvin, kun on puhelimessasi, tietokoneessasi, telkkarissasi ja autossasi kaikki vitun aplikaatiot mitä et tiennyt koskaan tarvitsevasi.

Kaikki on hyvin, kun pistät pääsi pusikkoon kuin strutsi ja ajattelet, että tiedostaminen on elämän läpi pelaamista parhain mahdollisin pistein ja muiden voittamista.

"Syväoivallus?" ;)

p.s. pyydän jo etukäteen anteeksi lukijoiltani mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa kahden kirosanan johdosta. Niiden tarkoitus ei ole loukata ketään, vaan pelkäästään vahvistaa ja elävöittää tarinaa. Kiitos ymmärryksestä ja anteeksi.

Kelle Joulu kuuluu?

A) Joulupukille

- jos kyllä niin kummalle tulkinnalle Joulupukista: Pyhälle Nikolaukselle vai Krampusille? 

- jos Pyhälle Nikolaukselle, niin hänen luunsa varastaneille italialaisille merimiehille vaiko köyhien hyväntekeväisyyden aloittaneille ranskalaisille nunnille? Vaiko kenties Coca-colalle, joka rakensi globaalin punanuttubrändin?

- jos Krampusille, niin Saatanalle, Luciferille, Bahometille (ranskalaisten munkkien väärin kääntämä Muhammed) vai jollekin vähäisemmälle demonille?

B) Jeesukselle

- jos kyllä niin Jumalalle, Jeesukselle itselleen, Pyhälle hengelle, tietäjille vai Neitsyt Marialle?

C) Valolle

- jos kyllä niin auringolle, tähdille, maapallolle, vuodenajoille vai pimeydelle?

D) Antamiselle

- jos kyllä niin minkä antamiselle kenelle? Lahjojen perheenjäsenille ja ystäville? Avun köyhille ja puutteenalaisille?

E) Saamiselle

- jos kyllä niin ruoan, juoman, läheisyyden, ajan, rauhan, leikkien, ilon vai ymmärryksen saamiselle?

 .•:*¨`*:•.

Joulu on oikeasti monimutkainen juhla. Se on yhtä monimutkainen kuin me ihmisinä ja ihmiskuntana olemme monisäikeisiä. Kaiken tämän tiedostaminen ja pohdiskelu tuo syvyyttä rituaaleihimme, kohtaamisiimme ja olemukseemme. Pohdiskelevaa ja keskustelevaa Joulua kaikille!  

♥ 

 http://www.hs.fi/ulkomaat/Suomi+EUn+yhdeks%C3%A4nneksi+rikkain+Irlanti+kolmantena/a1305551301631

Siinäpä taas uutinen, jonka ydin on täyttä schaibaa. Jos katsoo alkuperäistä uutista Eurostatilta, päätyy ajatteleva ihminen kyllä ihan toisiin johtopäätöksiin viestin merkityksistä; ehkäpä jopa syväoivalluksiin.

http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/2-13122011-BP/EN/2-13122011-BP-EN.PDF

Mikä itäistä Eurooppaa vaivaa kun ei pärjää Länsimaille GDP-indekseissä. Kommunismin perintö - helppo vastaus. 

Vaikeampaa vastausta lähtisin hakemaan maantieteestä - geopolitiikasta. Miksi Länsi-Eurooppa on vapaan markkinatalouden ja varakkuuden tyyssija? Mikä siellä on toisin kuin Itä-Euroopassa?

Kehtaisinpa ehdottaa: Meri. On hieman helpompaa lähteä maapalloa kiertäville kauppareiteille merta pitkin kuin kiidättää tavaraa hevosvankkureilla arojen ja vihamielisten tullia vaativien kansakuntien halki.

Atlantti on ollut luontainen voimavara, jonka avulla Me olemme samassa ykkösluokan junavaunussa, kuin muutkin Länsi-Euroopan onnekkaat kansat. On puhdasta naiviutta laskeskella pieniä piste-eroja länsimaiden välillä. 

No miksei sitten Etelä-Eurooppa ole menestyjä nykyään, vaikka siellä on Välimeri ja yhteys Atlantille? 

Välimeren alue kukoisti aikansa, kunnes sen resurssit ja rikkaudet nyhdettiin leväperäisesti kuiviin. Varmaan jonkinasteinen kurinalaisuus on välttämätöntä maissa, joiden tulee varautua talveen - toisin kuin monisatoisten Etelän maiden. Lisäksi: kukas muu kuin Britannia pääsi kontrolloimaan Gibraltarin kanavaa - ainoaa henkireikää Atlantille.

Atlantin valtameri. (C) Mikko Järvilehto

Nykyään moni haaveilee luonnonmukaisemmasta elämästä. Yksinkertaisuudesta ja paosta länsimaisesta hapatuksesta. Mutta miksi "organic" on niin kaukana länsimaisesta kaupungistuneesta todellisuudesta?

Yksi selitys on britit.

Uudessa Maailmassa jo hetken asuneena - ja vielä uudemmassa juuri pyörähtäneenä (molemmat entisiä brittien siirtokuntia) - sitä etsii selityksiä erilaisille ilmiöille. Lueskelin tuossa netistä juttuja brittien menestystarinasta. Kuten alla olevasta kartasta näkee, britit aikoinaan omistivat suuren osan tunnettua maailmaa - sitä kautta vaikuttaen suunnattomasti kulttuureihin ja ihmisiin. USAn pakolla viemä globaali monokulttuuri (mikä ironisesti usein kulkee pääotsikon "Vapaus" alla) on suoraa jatketta tälle perinnölle.

Britit olivat teollisen vallankumouksen eturintamassa. Syynä olivat valtavat rikkaudet, joita he olivat saaneet harjoittamalla valtion lisensoimaa piratismia, huumekauppaa ja suoraa siirtomaiden valtaamista (kts. viite alla). Kauppasuhteet - eli riisto - pyrittiin monopolisoimaan ja samalla lahjottiin paikallishallinto (lue diktatuuri) mukaan bisneksiin.

Ei tarvitse olla rakettitieteilijä huomatakseen selkeitä yhtäläisyyksiä nykyisten maailmanmahtien strategioiden ja kolonialististen käytäntöjen välillä.

Mutta hei! Ennen kuin aletaan polttamaan noitia roviolla, on muistettava että nyt puhutaan voittajista. Monet muut suuret kansakunnat ovat kunnostautuneet ahneuden ja ryöstön alalla - mm. hollantilaiset, espanjalaiset, italialaiset ja portugalilaiset. Saksalaiset tulivat asiassa hieman jäljessä toisella maailmansodallaan.

Jopa nämä luonnonläheisinä paratiisisaarten ja preerioiden ystävinä pidetyt alkuperäiskansat kävivät rituaalisia sotia keskenään, joskus jopa ilman muuta varsinaista resurssitarvetta kuin edistää omaa henkilökohtaista mainettaan loistavina sotureina tai viisaina päällikköinä.

Kaikesta huolimatta jotenkin älyttömän surullista nähdä alkuperäiskansojen, kuten Maorien, sortuvan kulutusyhteiskunnan pahimpiin ansoihin valloittajia herkemmin - eli ylipainoon ja alkoholismiin. Luonnon monipuolisuus on vähentynyt, luonnolla elämisestä on tullut yhä vaikeampaa ja länsimaisen kulutusyhteiskunnan helmet ja värjätyt lasinpalat houkuttelevat vannoutunuttakin heimoveljeä. Kulutus on paratiisin portti etenkin nuorelle kyläläiselle - joka on vahingossa nähnyt muutakin todellisuutta kuin varjoja luolanseinässä.

Surullista on nähdä luonnon ja erilaisten yhteisöjen köyhtyminen globaalien monokulttuuria edustavien kauppaketjujen monistumisen kustannuksella. Surullista on nähdä saasteet ja elintasosairaudet. Surullista on nähdä sokeudessaan ja vaihtoehdottomuudessaan kulutuksen ja länsimaisen elämänmuodon takia itsensä ja perheensä tukahduttavien oravanpyörässä raatavien ihmisten ilmeet ja kokea uupumus. Surullista on nähdä ihmisten epäaitous, arroganssi ja tiedostamattomuus. 

En tiedä olivatko noihin suruihini syynä britit. Ehkä surun syyt on koodattu ihmisen dna:han.

Onneksi on evoluutio. Thank you, Darwin.

"After the defeat of France in the Revolutionary and Napoleonic Wars (1792–1815), the United Kingdom emerged as the principal naval and economic power of the 19th century (with London the largest city in the world from about 1830 to 1930)^[72] and remained a foremost power into the mid-20th century.^[73] Unchallenged at sea, Britain adopted the role of global policeman, a state of affairs later known as the Pax Britannica.^[74] It was also a period of rapid economic, colonial, and industrial growth. Britain was described as the "workshop of the world",^[75] and the British Empire grew to include India, large parts of Africa, and many other territories across the world. Alongside the formal control it exerted over its own colonies, Britain's dominant position in world trade meant that it effectively controlled the economies of many countries, such as China, Argentina and Siam." Wikipedia 

"The British Empire had a solid genesis in government-licensed piracy. The Spanish in the 16th century beat the British to the plunder of the major civilizations of the New World, leaving the British no recourse but to rob the Spanish. Still, even at that point the British displayed some hidden advantages. The English government was not centralized enough to simply expropriate the funds from its citizens to do its own empire building. By preference, it privatized British activity abroad, both commercial and military. As time went on, England outgrew piracy and turned to the licensing of the great trading companies. The greatest of these, the East India Company, was running India by the end of the 18th century. Strangely, the Honorable Company got India as a booby prize; the Dutch East India Company got the originally far more profitable East Indies. Even so, all that the Company's charter conveyed was a monopoly right to British business with India, provided the Company could do any. They wound up governing the place only because the Mughal empire unraveled in the 18th century; if the Company was going to enjoy any security, the Company would have to provide its own government.

In addition to piracy, there were drugs and slavery. Ferguson gives us a judicious helping of statistics about the “sweet tooth” economy of the 18th century Atlantic. Britain's possessions produced sugar. They also produced coffee, tea, and tobacco. All these things are mildly addictive stimulants. The market for them was bottomless, and the labor for them was largely unfree. Readers may be surprised to learn quite how lethal this labor system was. It is well-known that one out of seven of the prisoners on slave ships died in passage, but the death rate for the crews was even higher. The islands of the Caribbean were immensely profitable; the exports from Jamaica alone were worth more to England than the whole of the exports of America at the time of the Revolution. That was one of the reasons the British decided to let the colonies go. However, the populations of these tropical colonies, slave and free, did not reproduce themselves. Most immigrants from the British isles died soon after arriving, and it was to the Caribbean that most of them went in the 17th century.

Nonetheless, even at its most amoral, the “First British Empire” of pre-Victorian times was a “liberal” empire, if not quite an empire of liberty. It was very keen on the rule of law, particularly law as it related to property rights. American colonial complaints against London really came down to the argument that one's property is not really secure without some say in how much it is taxed. The empire was also tolerant, sometimes shockingly so. The government in London and the trading companies had no interest in spreading Christianity; they also no objection to customs like widow-burning, provided the subjects of the empire kept it to themselves. Imperial libertarianism sometimes extended to disinterest in famines in the areas the empire controlled. On the positive side, the people who administered the empire were sympathetically curious about the cultures where they worked. They adapted to them, cultivating their arts and literature. As a rule, the British co-opted local elites: there was no color bar to social interaction, or even marriage." (Empire:The Rise and Demise of the British World Order and the Lessons for Global Power By Niall Ferguson, Basic Books, 2002)

Gnothi Seauton - tunne itsesi.

Alun perin kreikkalaiset tulkitsivat ajatelman ”tunne itsesi” ennen kaikkea moraaliseksi ohjeeksi.^[2] Se viittasi myös ensi sijassa oman luonteen, tapojen, moraalin, itsehillinnän ja muiden sellaisten piirteiden tuntemiseen, joiden kanssa ihmiset painiskelevat päivittäisessä elämässään. 400-luvulla eaa. lausuma sai kuitenkin uuden merkityksen: ihmisen itsensä, jokaisen sisällä olevan minän, tuntemisen.^[15] Aforismi voi laajimmillaan viitata inhimillisen käyttäytymisen, moraalin ja ajattelun ymmärtämiseen, koska oman itsen syvällinen tunteminen on myös muiden ihmisten tuntemista: Will Durantin mukaan ”itsensä tunteminen on arvokasta parhaasta päästä siksi, että sen avulla opimme tuntemaan toisia”^[17]. (Lainaus Wikipediasta)

Mitä on rakkaus?

Sanat, joiden luonne on pysyvä, ovat kuin varjoja tapetilla. Ne heijastavat kaikuja toiminnasta, elämän virrasta ja muutoksesta.

Rakkaus on kaiku aitouteen, tuntemiseen pyrkimisestä.

Ensi-ihastus on kaikkialle uteliaan ihmisen mielentila. Rakkaus syvenee, kun suostumme tutustumaan toiseen läpikotaisin.

Tässä nuoret ja vanhat eroavat: nuoren mielen uteliaisuus hakee lakkaamatta uusia kiinnostavia rakennusaineksia omalle mielelle. Vanha näkee arvon pienissä asioissa, pitkäjänteisessä kehittymisessä. Hän voi tulkita toista rauhallisesti, kuin katselisi veden pinnan välkettä tai pilvien liikkeitä taivaalla. Tähden tuike tai heinikon kuiske saa hänet onnelliseksi.

Uskon, että kaikissa asuu nuori ja vanha Minä. Hän, kuka haluaa muutosta ja on onnellinen vauhdista. Hän, kuka haaveilee pysähtymisestä ja hiljaisuudesta. 

Olemme ristiriitaisia olentoja. Haluamme yhtä muille ja itsellemme - teemme ja sanomme toista. Mitä syvempi sisäinen ristiriitamme on, sitä helpompi sen on nousta kirkuen suhteisiimme.

Rakkaus on oppimista ja halua pysyä mukana juoksussa. Se on yhteisiä päätöksiä ja elämän tarkkailua.

Rakkaus on aitoa läsnäoloa, aitoa uteliaisuutta. Se on myös itsensä tuntemista. 

Kuka minä olen, tuntevana ja moraalisena olentona? Jos en pysty siihen vastaamaan - en pysty olemaan aito, en läsnä, en rakastamaan. Voin kysyä loputtomasti, kuka sinä olet, kuka sinä olet, kuka sinä olet?

Enkä koskaan pysty löytämään vastausta, koska vain tuntemalla itsensä voi tuntea toisen.

Se tapahtui vuonna 2010, Pälkäneen rannan tuntumissa, aurinkoisena lämpinänä kesäpäivänä vanhalla mehiläisfarmilla.

Koin parantavan rummun voiman.

Hyvinvointiretriitin toisena aamuna jaeltiin erinäköisiä energiahoitoja. Ilmestyi rumpumies. Silloinen kihlattuni (nykyinen vaimoni) ehdotti minulle uutta kokemusta. Suostuin, pitkin hampain, tosin. Maailmankuvani on näet ollut varsin teknokraattinen, ei mikään hörhöinen. Rumpuhoito jos mikä oli ... Niin.

Kolme varttia rumpuhoitoa ja olin hyytelöä. Olin myyty mies, vaikken ollut ostanut enkä tilannut mitään. Suuta kuivasi, jokainen lihas kehossani oli totaalisen rentoutunut. Rupattelin levottomia. Autoa en olisi voinut kuvitella ajavanikaan - Ouluun oli kuitenkin Tampereen läheltä aika matka. Taisinpa hihitelläkin.

Juttelin rumpumiehen kanssa, mistä näitä saa? Sain sähköpostiosoitteen.

Meni monta kuukautta, vietin alkutalvesta kesälomani Kanarian saarilla. Rentouduin ja pohdiskelin parantamista, hoitamista ja ihmisten auttamista. Lähetin sähköpostia rummuntekijälle.

Sain Rummun marraskuun lopulla 2010, noin vuosi sitten. Poron virtsarakosta tehty - upea intiaanirumpu. Tänään se vihittiin virallisesti minulle - ja minä Sille. Se on shamaanirumpu, ei noitarumpu. Se odottaa vielä pintamaalauksia sekä rumpupussia, joihin tulee minulle tärkeitä Asioita.

Rummun vihkiminen ei käy vaivatta. Sinun pitää löytää lähimaastosta korkein kohta, luonnollinen energiapaikka ja olla siellä oikealla hetkellä - sinisellä hetkellä. Olen onnen mies, sillä pääsin täysikuun aikaan liikkeelle. Valitsin jalkaani vaelluskengät (läsnäolo luonnossa) ja kaulaani egyptiläisen skarabeen (uudistuminen, muutos). Nuotiot korvasin kynttilöillä (täällä on tosi korkea metsäpalovaara). 

Pohjoinen nuotio edustaa henkisyyttä, eteläinen fyysisyyttä, itäinen tulevaisuutta ja läntinen menneisyyttä. Henkisyydestä hain lisää voimaa ja maadoitusta, puhdasta kanavaa. Idästä hain muiden auttamista ja rakastamista. Etelästä hain kehollista itsearvostusta ja uskottavuutta. Lännestä hain isän ja äidin rakkautta ja pyrin torjumaan sukupolvien yli kumpuavaa vihaa ja katkeruutta.

Rumpuni ja Minä olemme valmiita auttamaan. Kerro mihin tarvitset apua, hoitoa tai lisää voimaa. Rummutan Sinulle. Olet tervetullut.

Rakkaudella,

Mikko 

Eräs suurimpia surun, murheen, ahdistuksen ja pahanalon aiheuttajia meille suomalaisille on sää. Elämme neljän vuodenajan armoilla, jossa pimeää, kylmää ja kosteaa vuodenaikaa riittää mielestämme aivan liikaa. Kesällä ladataan täysillä "akkuja" talvea varten. Kirkasvalolamput, etelänlomat ja pikkujoulut tuovat valoa pimeyteen. Ehdimme työskennellä kovaan tahtiin talven mittaan, eli näpertää tietokoneidemme äärellä. Jotkut kokevant saavansa työssänsä jotain välillä aikaiseksikin. Liikuntahallit ja joogasalit täyttyvät kehon ja mielen tasapainoa etsivistä pikku puurtajista. Hyvinvointiluennoilla riittää porukkaa.

Entä jos joku sanoisi meille (kuvitellaan nyt vaikka tämä saduista tuttu Lampun Henki), että voit valita vuodenajan missä asut, maiseman minkä haluat, ja voit joka päivä ajaa tai lentää haluamaasi vuodenaikaan ja maisemaan taikamatolla.

Olisiko tämä toive sinulle unelmiesi täyttymys? Olisitko onnellisempi? Jos kyllä, miksi? 

Niin, ja missä vuodenajassa ja maisemassa sinä haluaisit asua? 

 Lukaisin tänään aamukahvin ohessa "When Cows Changes Our Genes" -artikkelin Evolution -lehdestä. Tarina kertoi maanviljelyksen ja karjanhoidon alkamisesta noin 10 000 vuotta sitten. Ihminen otti alkulehmän (auroch) omakseen nälänhädän uhatessa. Samoin oli tilanne muutaman viljelykasvin kanssa. Nämä elintavat levisivät kuitenkin hyvin nopeasti, erityisesti Euroopan suunnassa.

Mutta maanviljelys ja karjankasvatus ei tullut pelkkänä siunauksena. Erilaiset uudet sairaudet levisivät, ja moni menetti hengensä kituuttaessaan uudella vähäravinteisemmalla ruokavaliolla. Aikaisempi metsästäjä-keräilijä -elinkeino sai väistyä statukseen, paikkaan, omistukseen ja perimisoikeuteen perustuvan kulttuurin tieltä. Laaja eläin-ja kasviruokavalio väistyi suhteellisen yksipuolisen ruokavalion vallatessa yhteisöjä. Esimerkiksi osa ihmisistä ei pystynyt sulattamaan alkulehmän maitoa ja joutui siirtymään autuaammille metsästysmaille.

Tämä nälänhätä loi ihmiskunnalle tuhansia vuosia jatkuneen vaihtoehdottomuuden ruokavalion, jota on pyritty monipuolistamaan etupäässä näitä yksipuolisia raaka-aineita jalostamalla mitä eriskummallisemmiksi herkuiksi(?). USA on jotenkin räikeä esimerkki tästä jalostamisen jäävuoren huipusta. On ollut mielenkiintoista kokea kauppoja, joiden kauppatavara on pääosin viljajalosteita, enemmän tai vähemmän sokerikuorrutettuina. 

On toki muistettava, että maailmassa on näihinkin päiviin säilynyt metsästäjä-keräilijä kulttuureita, ja osa maailman pienviljelijöistä on iät ajat elänyt osaksi myös metsän antimilla. Pointti on kuitenkin se, että meillä on oikeasti vaihtoehtoja tänä päivänä. Ei ole pakko syödä aamupuuroa, kanaa tai nautaa, juustoa ja jäävuorisalaattia. Ei ole pakko pysytellä "nälänhätädieetillä". Maailma on täynnä monipuolisesti ravitsevia ja herkullisia ruokaraaka-aineita, jotka vain odottavat poimijaansa.